Luonnossa työskentely on parasta, kirjoittamisen tueksi minulla on oma lempipaikkani tarkalle kohdennetulle tekemiselle, kutsun sitä graafimiseksi.
Tapa on kenties kaikista tärkein. Yksi teos – yksi määränpää. Polkuja voi olla monia ja pitääkin olla. Kun valmistaudut tähän matkaan itseesi, itsesi kanssa, ole rehellinen, tee yksi asia kerralla, johdata ajatustasi ja seuraa tunnettasi. Aloita viivan piirtäminen ihan mistä tahansa, mutta älä jätä sitä kesken kun piirrät, vedä viiva ihan paperin reunalle asti. Viiva saa olla suora, tai mutkitella, mutta se ei saa katketa. Jos se katkeaa, piirrä se yhtenäiseksi. Sisäänhengityksellä piirrän yleensä ylöspäin, uloshengityksellä alaspäin, tämäkään ei ole pakollista, mutta se on intuitiivista. Paperin voi kääntää, jos siltä tuntuu.
Asiat saavat vaihtoehtoisia ratkaisuja, lisää mahdollisuuksia ja syvemmän aikomuksen jos viivoja on niputettu, vähintään 2 samasta lähtöpisteestä lähtevää viivaa kannattaa olla. Voin jäljittää vapaasti jo piirtämääni viivoja myöskin eri väreillä.
Teos avaa monia lukkoja, vaikka tilanne olisi mahdoton, paperilla pystyt ratkaisemaan ongelmasi, vaikket ole tietoinen, miten. Tiedät lähtökohdan, piirrät polkuja, pohdit ja päätä kuinka tämä ratkeaa, vaikkakin se voi olla täysin tunnetason päätös. Minä monesti haluan että tilanne ratkeaa minua ajatellen parhaalla mahdollisella tavalla, jotta voisin olla onnellinen lopputuloksesta. Somagrafiaa on tunteiden johdatus ja eheytymismenetelmä, jossa alitajunnalla, opitulla tiedolla ja kyvyllä yhdistää pisteet on suuri merkitys.
Kohtasin jotain suurta tässä pienessä teoksessani. Se on säilyttämisen taimi. Eräänlainen puun alku. Olkoon se alku sellaiselle tarinalle, joka ei katkea.
